Valehtelisin jos väittäisin, että tämän kolumnin aihe löytyi mutkattomasti. Päinvastoin, oma mieli on seikkaillut muilla mailla ja viipyillyt viattomien ihmisten kärsimyksessä. Lopulta tästä kokemuksesta syntyi kolumnin aihe: myötätunto – tuo ihmisyyden dynaaminen voima, jossa vahvimmillaan voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. Myötätuntoon sisältyy nimittäin ajatus vahvoista tunteista ja energiasta; sen englanninkielinen vastine compassion viittaa kärsimykseen ja intohimoon.
Myötätunto mahdollistaa niin oman kuin toisten kärsimyksen tunnistamisen eli se on kykyä pysähtyä, huomata ja ymmärtää tunnetiloja. Myötätunto on tietoinen prosessi, jota ohjaa käsityksemme oikeasta ja väärästä; saatamme huudahtaa, että eihän näin voi olla, ei tämä mene oikein! Samalla myötätunto on kaikkea muuta kuin passiivista: se sisältää voimakkaan halun lievittää näkemäämme kärsimystä, koska ihmisinä pystymme enemmän tai vähemmän samaistumaan toisen ihmisen kokemukseen eli tuntemaan empatiaa. Myötätunnon sisarkäsite empatia mahdollistaa sen, että voimme tuntea myötätuntoa ollen myötätunnon edellytys. Myötätunto on aktiivista toimintaa, koska siihen kuuluvat olennaisesti teot ja pyrkimykset kärsimyksen lievittämiseksi. Myötätunto kumpuaa ihmisen pyyteettömästä halusta edistää toisen ihmisen hyvää ja näin se vahvistaa myös myötätuntoa kokevan hyvinvointia ja kokemusta elämän merkityksellisyydestä.
Myötätunnossa ei ole selvästikään kyse mistään vaaleanpunaisesta höttöhempeilystä, vaan ihmislajille luontaisesta kyvystä orientoitua toisen hyvään ja halusta vahvistaa sitä. Tätä ilmentää jo pienten vauvojen myötätuntoitku – vauva parahtaa herkästi itkuun nähdessään toisen vauvan itkevän. Toisaalta ihmisinä kykenemme yhtä aidosti pahaan kuin hyväänkin. Turvalliset ja myötätuntoiset kasvuolosuhteet ruokkivat lapsen kykyä myötätuntoon niin itseään kuin muita ihmisiä kohtaan. Lohdullista on se, että, vaikka myötätunto etupäässä nähdään persoonallisuuden piirteenä, jokainen meistä voi myös vahvistaa omaa myötätuntoisuuttaan. Myötätunnon perusta ja kasvualusta on jokaisessa ihmisessä luonnostaan. Myötätunto on niin keskeinen osa ihmisyyttä, että filosofi Frank Martela on todennut, ettei ihminen ole yksilö vaan suhdelo (Martela 2015). Myötätunnon harjoittelemisessa on kyse tunnetaitojen harjoittelemisesta: kyvystä pysähtyä, kuunnella ja olla vaikean tunteen äärellä – niin oman kuin toisen. Myötätunnon kautta mahdollistuu tunteen taustalla olevan viestin kuuleminen ja tietoinen kuunteleminen.
Myötätunto on toimijuutta: mitä enemmän teemme hyvää, sitä enemmän saamme hyvää. Mitä enemmän toimimme myötätuntoisesti ja mitä enemmän uskallamme itse ottaa myötätuntoa vastaan, sitä enemmän ihmisinä olemme. Myötätunto todella on ihmisen vahvinta ydintä. Maailman tilanteen ahdistaessa on tärkeää suhtautua myötätuntoisesti myös omaan hankalaan oloon: tunnistaa ja tiedostaa se, hyväksyä tunnetila myötätuntoisesti ja sen jälkeen miettiä, miten helpottaa omaa oloa esimerkiksi itselle mieluisia ja merkityksellisiä asioita tekemällä. Viisasta myötätuntoa on keskittää voimavaroja niihin asioihin ja tekoihin, joihin voimme vaikuttaa. Viisaan myötätuntoisen mielen tukena voit käyttää esimerkiksi hallinnan ympyrää. Jaottelemalla huolesi näille kehille, huomaat, miten omia voimavaroja kannattaa suunnata sisimmälle kehälle.
Kirjoittaja Jonna Henriksson. Teksti on julkaistu myös Ideapark NYT!-lehden kolumnina helmikuussa 2022.
